Kirjailija Gary Chapman kirjoitti 90-luvulla viidestä erilaisesta rakkauden kielestä. Rakkauden kielillä tarkoitetaan erilaisia tapoja, joiden avulla ihmiset osoittavat ja vastaanottavat toisiltaan rakkautta. Näitä rakkauden kieliä ovat hänen mukaansa fyysinen kosketus, rakkauden lahjat, yhteinen aika, myönteiset sanat ja palvelukset. Ihan mielenkiintoinen kuvaus, mutta ikävä kyllä Garyltä jäi huomaamatta yksi suomalaisille, erityisesti suomalaisille naisille tyypillinen rakkauden kieli, joka räjäyttää koko rakkauden pankin. Mutta ei ihme, sillä ysärillä ainakin moni oman sukupolveni edustajista oli sokea tälle rakkauden lajille.
Lapsena joulun toivotuin paketti oli yleensä se kova ja koliseva. Mutta tosipaikan tullen He-man ei tullut pelastamaan luistimien sisällä tunnottomaksi menneitä varpaita vaan mummun villasukat. Ennen Reiman rukkastuotekehittelyä jokaisella meistä oli vanttuut, jotka jopa märkinä ja koppuraiseksi jäätyneitä jonkin verran lämmittivät. Ne tuoksuivat kosteina lampailta ja kun laitoit ne kylmään metallikaiteeseen, ne uhrautuivat puolestasi. Villanöyhtä juuttui kaiteeseen eikä omien kämmentesi iho. Sittemmin olen alkanut ymmärtämään tätä rakkauden kieltä yhä syvemmin, vielä tosin vain vastaanottavana osapuolena. Yritin rakastaa itseäni yhden islantilaisneuleen verran, mutta kaksi vuotta ei riittänyt projektiin. No, ajatus tärkein.
Islantilaisneule ei valmistunut, mutta pääsin silti välittämään rakkautta. Sain avustuskuormaan mukaan suomalaisten naisten neulomia sukkia: uusia, kauniita ja aivan ihania. Yksi rouva toi sukkia ja kertoi, että ne ovat täynnä siunattuja silmukoita. Siunaus on sellaista rakkautta, jossa toivot toiselle niin suurta hyvää, ettet voi sitä edes itse antaa. Toinen kertoi neuloessaan haluavansa välittää toivoa ja iloa sille, joka sukat saa. Joku mietti kylmiä lattioita ja sähkökatkoja, kun ojensi pussin täynnä rakkautta. Koin olevani äärimmäisen etuoikeutettu, kun sain pakata ja välittää näitä lahjoja, puikoille tiivistettyä rakkautta ja toivoa.
Jos neulominen on kuudes rakkauden kieli, niin neuleen vastaanottaja saa rakkautta, joka ei sananmukaisestikaan jätä ketään kylmäksi. Elena kertoi, että ne sukat, jotka olen heidän kyläänsä lähettänyt, ovat saaneet ihastuneen vastaanoton. ”Suomalaiset sukat, ne ovat niin kauniita! Ne ovat rakkautta! Ne ovat täyttä rakkautta!” Elenan kylään lähetin joitakin sukkia peittojen ja takkien mukana, mutta ajatelkaa kuinka suurta iloa ja toivoa ovat tuoneet ne banaanilaatikot täynnä sukkia, joita on lähtenyt eri puolilla Ukrainaa. Kiitos suomalaiset, rakkauden kielenne muuttaa rakkausteorioita ja maailmaa!
Elena mieheni sukulaisen neulomassa villapaidassa ja villasukissa.
Comments powered by Disqus.