Lohturuoka-sanalla on vähän ikävä kalske. Ensimmäisenä tulee mieleen sydänsurut ja sipsipussi. Ne ovat kaksi asiaa, joista toivoisi pysyvänsä erossa, mutta oikea elämä on erilaista. Ehkä meidän pitäisi antaa lohturuuallekin lohtua ja armoa: jokainen meistä tarvitsee lohtua ja aika ajoin ruokaakin.
Ukrainalainen valkosipulileipä pampushki kuulostaa lohturuualta. Kuvittele ukrainalainen mummu halaamaan sinua tiukasti ja sanomaan моя пампушка, minun pampushkani. Hartiat menevät veteläksi ja näkökenttä sumenee pelkästä ajatuksesta, eikö vain.
Pampushki näyttää lohturuualta. Vaalea vehnätaikina on pyöritelty muhkeiksi pulleroiksi, kuin kukaksi. Valkosipuliöljy ja yrtit päällä enteilevät, että sipsipussi on kuivakka kaveri pampushkiin verrattuna. Pampushki myös maistuu lohturuualta, mutta se ei ole parhaimmillaan sylin, sohvan ja suosikkisarjan välissä. Se ei ole parhaimmillaan ensinnäkään siksi, että valurautapannu on ärsyttävän painava sylissä, mutta toisekseen siksi, että pampushki on parhaimmillaan jaettua lohtua.
Pampushki on parasta juuri uunista tulleena, ei seuraavana päivänä. Samalla lailla ystävänkin lohtu on parasta tuoreeltaan. Ei silloin, kun olet jo ehtinyt keräämään kurjan viikon mainoslehdet paperinkeräykseen kodistasi. Eikä silloin, kun biojäteastia on haisevana täynnä jotain muuta kuin porkkanankuoria ja omenankaroja. Pampushki on juuri niihin hetkiin, kun elämä ei ole paras versio itsestään.
Pampushki rohkaisee avaamaan kodin oven silloin, kun olemme tottuneet pitämään sen kiinni. Kukaan ei näe tiskejä, kun katse kiinnittyy pulleroihin. Sitä paitsi kotihäpeä on niin valheellista. Useimmiten sotkumme kertovat elämästämme vain hyvää. Sukat lattialla muistuttavat, että olemme aika ajoin vaihtaneet niitä. Tiskit pöydällä kertovat, että olemme muistaneet syödä. Pöly pinnoilla on todiste, että me olemme eläneet näiden seinien sisällä elämäämme, iloinemme ja suruinemme.
Siksi tänä keväänä pampushki rohkaisee meitä, vaikka aurinko paistaa juuri siltä väärältä korkeudelta ja paljastaa elämisemme jäljet. Pampushki rohkaisee jakamaan lohtua. Kaikki tarvitsevat lohtua ihan vain, koska elämä on tämmöistä kuin se on. Kahdeksan pulleroa ei lohduta yksin, mutta kahdelle tai kolmelle se on juuri sopivasti. Avaa ovi, potkaise ne ainaiset eteiskassit syrjään ja anna pampushkin hoitaa loput.
Resepti
Pampushki
- 3 dl maitoa
- 2,5 tl kuivahiivaa
- 1 tl suolaa
- 1 tl sokeria
- 1 kananmuna
- n. 8 dl vehnäjauhoja
-
1 rkl öljyä
- Voiteluun: 1 kananmuna
Yrttiöljy
- ½ dl öljyä
- 4 valkosipulinkynttä (tai oman maun mukaan)
- ¼ tl suolaa
- tilliä, persiljaa tai muuta yrttiä
Sekoita lämpimään maitoon hiiva, sokeri, suola ja kananmuna. Lisää vehnäjauhot ja öljy ja vaivaa taikina tasaiseksi. Taikinaa on hyvä vaivata kunnolla. Anna kohota liinan alla kaksinkertaiseksi. Muotoile taikinasta 8 palloa ja aseta öljyllä voideltuun vuokaan tai valurautapannuun. Anna kohota. Voitele kananmunalla. Paista n. 200 asteessa n.20-25 minuuttia. Valele kypsä leipä valkosipuliöljyllä ja silppua päälle haluamaasi yrttiä. Minulla ei leipomishetkellä ollut tuoreita yrttejä, mutta Elena suosittelee erityisesti persiljaa. Perinteisesti pampushkissa on tilliä.
Comments powered by Disqus.