”Ja tähteemme kynttilänpätkää”, toivoi Tiernapoikien Mänkki. Olin kuudennella luokalla koulun esityksessä Mänkki ja jo lapsena Mänkin toive kuulosti varsin vaatimattomalta. Siihen aikaan Mänkki olisi mieluusti toivonut ennemmin Spaissareiden keräilykortteja tai hajukumeja. Mutta kynttilänpätkät silti säästin kaappiin aikuisenakin.
Pakkasin viimekertaista lähetystä, kun Elena lähetti kuvan itse tekemistään kynttilöistä. Ihmiset olivat tuoneet hänelle kynttilänjämiä, joista Elena valoi uusia kynttilöitä laseihin ja purkkeihin. Kerroin, että minullakin on tilaa viemässä kynttilänpätkiä. Elena kysyi, voisinko lähettää ne. ”En”, ajattelin. Tuntui nololta lähettää niin kauas jotain minulle niin tarpeetonta. Elena vakuutteli, että kynttilät olivat kalliita ja tulivat sähkökatkojen aikaan niin monelle tarpeeseen, että lopulta pakkasin kassin mukaan ja naapurin kynttilät myös.
Tällä kertaa Elenan paketit menivät hyväntekeväisyyskuorman kyydissä ilmaiseksi Ukrainaan asti ja sieltä ne postitettiin Elenan kaupunkiin. Esimerkiksi ruuan ja vaatteiden hinta on Ukrainassa korkeampi kuin kuvittelin, mutta posti on edullinen. 90 kg humanitaarista apua kulkeutui perillä reilulla 20 eurolla. Posti ei ole monopoli kuten Suomessa, vaan eri postiyhtiöitä on useita. Kynttilänpätkät pääsivät perille ja tässä teille video niiden uudesta alusta.
Comments powered by Disqus.